Suvun vaiheet
Lakka-sanan merkitys
Lakkaan viittaavia paikannimiä Vanhalakan ja Sydänmaanlakan käsittävän Lakkalan kylän alueella on runsaasti: Lakanjärvi, Lakanvirta, Lakankoski, Lakanlahti, Lakanlampi, Lakanlamminsuo ja Lakanmäki. Vesielementti on ollut nimistönkin perusteella kylän asukkaille tärkeä. Ensimmäinen asukas valitsikin asuinpaikkansa Lakanvirran läheisyydestä. Muinaisesta ruotsinkielestä löytyy verbi lacka eli virrata. Sana on kirjoitettu täsmälleen samalla tavalla kuin Lakka-nimi vanhoissa asiakirjoissa. Verbin kantasana on myös lacka eli virta. Sukunimi ei kuitenkaan muuntunut muotoon Virta, vaan suomentui muotoon Lakka.
Sukunimen muuntuminen
Sukunimillä on ollut tapana aikojen kuluessa hieman muuttaa muotoaan. Lakanmies-nimi oli varmaan liian pitkä käytettäväksi jokapäiväisessä käytössä. Lakanmies-muodossa sukunimi oli vähintään 50 vuotta. Nimi esiintyy monissa eri asiakirjoissa ja monen eri henkilön kohdalla, joten se on varmuudella ymmärrettävä oikeaksi sukunimeksi. Viimeiset kerrat Lakanmies-nimi oli käytössä 1600-luvun alkupuolella.
Lakkalan kylän vanhin asuinpaikka oli Ylätuvan tilalla. Tuolloin ei sukunimessä vielä tarvittu etuliitettä Sydänmaa- tai Vanha-. Kun paikka myöhemmin kävi ahtaaksi kasvavalle suvulle, muutti osa kylän väestä takamaille muodostaen Sydänmaanlakan talon (RN:o 1). Samalla alettiin vanhaa asuinpaikkaa kutsua Vanhalakan taloksi (RN:o 2). Kun sukua myöhemmin 1800-luvulta lähtien avioitumisen tai asuinpaikan vaihdoksen takia muutti pois Lakkalan kylästä, ei etuliitettä Vanha- tai Sydänmaa- enää tarvittu henkilöiden erottamiseksi toisistaan. Näin muodostui uudestaan Lakka-nimisiä parinsadan vuoden tauon jälkeen. Nimen syntytavasta johtuen kaikki Lakka-nimiset eivät ole lähisukua toisilleen.
Osa muista Sydänmaanlakoista erillään, Tervajärven rannalla Sydänmaanlakan Vinnikan torpassa asuneista Sydänmaanlakoista alkoi jo 1700-luvulla käyttää sukunimen luonteisesti nimeä Vinnikka. Nimi otettiin asuinpaikan mukaan ja se vakiintui tämän sukuhaaran sukunimeksi sukunimien tullessa virallisesti käyttöön Luumäellä 1800-luvun puolivälissä. Oikeat Vinnikat olivat olleet samalla paikalla asukkaina 1700-luvun alkupuolella.
Eri sukuhaarat
Ensimmäinen ja vanhin sukukirjan sukuhaaroista on Vanhalakan I-sukuhaara. Sen kantaisä Matti Lakka tai Lakanmies on syntynyt suunnilleen vuoden 1520 tienoilla. Hänestä ei ole mitään muuta tietoa. Matin nimikin on saatu vain hänen poikansa Pekka Matinpoika Lakanmiehen patronyymistä. Vanhalakan II-sukuhaaran kantaisä on vuonna 1713 syntynyt Heikki Yrjönpoika. Nämä sukuhaarat eivät ole varsinaista sukua toisilleen. Kirjassa on myös Vanhalakan III-sukuhaara, jonka kantaisä on Yrjö Lemetinpoika Lakka 1600-luvun alkupuolelta. Tämä sukuhaara on sammunut.
Lakan suku nykyään
Suku on vielä tänä päivänäkin selvästi kymenlaaksolainen. Viidesosa suvusta on sisukkaasti pysynyt luumäkeläisenä. Lähes puolet heistä asuu edelleen Lakkalan kylässä, ja kolmasosa on löytänyt uuden asuinpaikkansa Taavetista. Peräti kolmasosa koko suvusta asuu Kouvolan-Kuusankosken-Valkealan alueella. Pääkaupunkiseudulla asuu kahdeksasosa suvusta.
Lakka-nimisiä on nyt noin 230 henkeä, Vanhalakkoja 180 henkeä, Sydänmaanlakkoja noin 130 henkeä ja Vinnikoita 25 henkeä eli yhteensä 560 henkeä. Lisäksi on muutamia nimenmuutoksen kautta tulleita sukuja, kuten Valken suku. Omaa sukuaan sukuun kuuluvia on lisäksi yli 200 henkeä. Suvun koko oli 1980-luvun pienessä laskussa, mutta 1990-luvulla on taas kääntynyt nousuun.